Jeesus majakkani elämän ulapalla
Pääkaupunkiseudulla syntynyt ja elämänsä asunut Mitri löysi Jeesuksen pitkän tasaisen polun päästä. Pikkuisesta pojan tirriäisestä asti olin ns. uskonnollinen. Pääsiäisenä, jouluna ja vieraillessani kirkoissa ja luostareissa oli hengellinen ”fiilis”. Hengellisyys ja hengelliset tilaisuudet kiinnostivat, mutta rohkeus puuttui. Sanontani mukaan on helpompi mennä Alkon ovesta sisään kuin seurakuntaan.
Yöpöydän reunalla pölyttyi rihkama ikoneja. Uskoin Jumalaan, mutta usko oli tämän päivän tapaan piilossa odottamassa hädän hetkeä. Ulkokuoreni on aina ollut vitsaileva pelle, jonka taakse kätkeytyy herkkä pohdiskeleva sielu. Tästä vitsailevasta pellen roolista kärsin edelleen, mutta Herra eheyttää oman aikataulunsa mukaan.
”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” (Snl. 3:5)
Elämän myllerrys ja ahdistus sai tarttumaan Raamattuun, kuuntelemaan jotain hengellistä ja rukoilemaan. Asioiden taas asettuessa Raamattu ja rukous siirtyivät hyllylle odottamaan seuraavaa angstia. Tällöin suurista pelastustarinoista sain kuvan, että uskossa ollaan sitten ilman angsteja ja murheita. Tämähän on romuttunut myöhemmin uskon polulla, kuten sen niin moni tietää.
”Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni.” (Ps. 119:143)
Kuulun sellaiseen modernimpaan uskoon tuloon. Internetin suojassa sai olla rauhassa, tehdä kysymyksiä ja tutustua uskoviin. Uskoontulooni auttoi siis sähköinen evankeliointi. Sisälläni iti edelleen hengen siemen. Elämässä ei ollut suurempaa murhetta. Työpaikalleni tuli eräs uskova sisar. Hän rohkeasti todisti ja toi esille uskoaan. Vaikka pellen roolissa louskutin leukojani hänelle uskosta, sisimmissäni kuitenkin olin kiinnostunut uskon asioista. Tuli syksy ja vietin aikaa internetissä, osuin uskovien chattiin. Huomasin että vietin aikaa siellä yhä enemmän, keskustelin uskovien kanssa. He rohkaisivat ja kertoivat uskostaan. Tartuin nyt ilman ahdistusta Raamattuun, hengellinen musiikki soi taustalla. Odotin sitä uskon jysähdystä, että kokisin jotain ihmeellistä, koputusta olkapäälle tms. Oli vaan niin hyvä ja seesteinen olo. Eräänä iltana Lokakuussa -04 töistä tarpoessani kotiin olin miettinyt lukemaani ja kokemaani. Totesin että vau, tässä on tie totuus ja elämä, sitä käy Mitri hyvä.
Syksyn edetessä lueskelin Raamattua ja kuuntelin hengellistä radiokanavaa. Vielä en uskaltautunut mihinkään tuvan ulkopuolelle uskon suhteen. Sitten tuli pakottava tarve ottaa yhteyttä tuohon kesäiseen sisareen. Jonkin ajan kuluttua viestistä hän soitti ja pyysi lähtemään seurakuntaan. Lähdin sillä ehdolla, että minua ei syödä siellä. Koin, että on tärkeä uskoon tulleelle taikka etsivälle henkilö, joka saattaa ja on rohkaisijana ja esiliinana. Kokemus rohkaisi ja uskaltauduin itse lähtemään liikkeelle. Aikani kävin eri seurakunnissa tutustumassa. Koin itseni kuitenkin irtolaiseksi ja johdatus toi takaisin ensimmäiseen seurakuntaan, johon menin syötäväksi, kävin kasteella ja liityin seurakuntaan. Myöhemmin olen itse armosta saanut olla se, joka vie toisen uskovien yhteyteen.
Meitä lähti kerran autollinen toinen toisillemme tuntemattomia erilaisia persoonia hengellisille juhlille. Reissu osoitti armoa rakkautta ja hoivaa Herran suojissa. Juhlilta palatessamme Herran henki laskeutui autoon, pimenevässä illassa mutkaisella tiellä. Olimme väsyneitä, jokaisella oli erilaisia kipuja sielussa. Rukoilimme ja pahaolo purkautui. Sain hoitavan ja rohkaisevan profetian koskien autossa olijoita. Tunsin kuinka ihana virta meni lävitseni, käteni puristui rattiin, sanat tulivat suustani. Hiljaisuus laskeutui autoon. Meillä oli hyvä olla.
”Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” (Joh. 15:11)
Majakkani
Olen pieni heiveröinen paatti kadotuksen meressä,
Maailman myrskyissä,
Seilaan läpi paholaisen karikkojen,
Korkeiden aaltojen,
Pelottavien ulapoiden,
On vastassa sumua ja pimeää,
Epäilen paattini suuntaa,
Sen kiikkeryyttä,
Ja merimiestaitoja
Laitan kädet ristiin ja rukoilen
Älä anna minun hukkua Jeesus,
Silloin välähtää sumusta valo,
Herran majakan valo,
Suunnistan kohti valoa,
Tyveneen poukamaan,
Jossa on iloa ja valoa.